SEUTU-ohjelman artikkelit:

03.08.2018

T55 Seutukaupunkianalyysi

SEUTU-ohjelma ja seutukaupunkiverkosto teettivät 2018 keväällä tilastoanalyysin seutukaupungeista. Analyysin toteuttamisesta vastasi Timo Aro (MDI). Analyysi on saatavissa täällä.

Tilastoanalyysi julkaistiin 21.5.2018 Huittisissa seutukaupunkiseminaarissa.

Keväällä 2018 tehdyssä seutukaupunkianalyysissä on laadittu tilastoanalyysi kaikista Suomen 55 seutukaupungista, jossa on huomioitu niiden kansallinen rooli, merkitys ja asema sekä hallituksen seutukaupunkiohjelman tavoitteet. Seutukaupungit ovat monimuotoinen joukko kaupunkeja, joilla on runsaasti sekä yhteisiä että erottavia tekijöitä. Ne ovat Suomessa vaa’ankieliasemassa: niiden elinvoiman ja menestyksen kautta ratkeaa pitkälti alueellisesti tasapainoinen kehitys.

Jokaisesta seutukaupungista on kerätty tilastollinen data-aineisto, joka on jäsennelty kahteen indeksiin: elinvoimaan ja vetovoimaan. Tavoitteena on ollut käyttää muuttujia, joiden perusteella voidaan tehdä samanaikaisesti päätelmiä kaupunkien menneestä kehityksestä ja oletuksia tulevasta kehityksestä. Seutukaupunkianalyysissä kaupunkien elin- ja vetovoimaa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti useamman teeman, muuttujan sekä 2010-luvun kehityksen perusteella. Jokaisesta muuttujasta on tehty oma havainnollistava kartta. Lopuksi on määritelty kaikkien seutukaupunkien positio suhteessa toisiinsa summapisteiden avulla, jotka on laskettu muuttujakohtaisten sijoitusten perusteella.

 

ELINVOIMAINDEKSI

VETOVOIMAINDEKSI

1. Väestönlisäys (%)

1. Muuttovetovoima/1000 as.

2. Avoimen sektorin työpaikkakehitys (%)

2. Nettopendelöinti/1000 as.

3. Julkisen sektorin työpaikkakehitys (%)

3. Valmistuneet asunnot/10 000 as.

4. Teollisuuden toimialan työpaikkakehitys (%)

4. Vieraskielisten osuus

5. Työllisyysaste (%)

5. Opiskelijoiden ja koululaisten lkm/1000 as.

6. Yrityskanta/1000 as.

6. Joukkoliikennepysäkkien saavutettavuus

7. Taloudellinen huoltosuhde

7. MDI:n kuntakyselyn arvosana elinvoimapolitiikasta

 

Elinvoimaindeksin tulosten perusteella seutukaupunkien elinvoimaa ja samalla mainekuvaa rapauttaa kaksi olennaista tekijää: negatiivinen väestö- ja työpaikkakehitys. Väestökehityksen kehitysura on kaupungista riippuen pääosin joko maltillisesti tai nopeasti supistuva. Tulevaisuuden avoin kysymysmerkki liittyykin seutukaupunkien heikkeneviin huoltosuhteisiin, jotka ovat jo nyt suuressa osassa seutukaupunkeja koko maan keskiarvoa heikompia. Toinen kriittinen haaste liittyy negatiiviseen työpaikkakehitykseen avoimella sektorilla ja seutukaupunkien kannalta tärkeällä teollisuuden toimialalla.

Edellä todettu aleneva väestökehitys tulee esiin alueiden muuttovetovoimassa myös vetovoimaindeksin tulosten mukaan. Osassa muuttovoittoisia seutukaupunkeja muuttotase kääntyisi jopa negatiiviseksi ilman maahanmuuttoa. Vetovoiman kannalta yksi seutukaupunkien kriittinen tekijä on opiskelijoiden ja koululaisten määrän aleneminen. Lisäksi kaikkien seutukaupunkien menestymisen suurimmat haasteet liittyvät sote-, maa-kunta- ja koulutusreformien ennakoimattomiin vaikutuksiin, demografiseen heikkouteen, alhaiseen vetovoimaisuuteen, valtion toimintojen keskittymiseen keskuskaupunkeihin ja kasvukeskuksiin sekä sijaintihaittaan.

 

Toimenpidesuositukset jaettiin seuraaviin osa-alueisiin:

  1. Avoin ja rehellinen tilannekuva: seutukaupungit eivät ole yhtenäinen kokonaisuus eikä niitä siksi ole mahdollista kehittää yhdellä mallilla, vaan niiden erityispiirteet ja aluetyyppi on ensin tunnistettava.
  2. Kansallinen ohjelmallinen kehitys: yksi korjauskeino tasapainoisempaan aluekehitykseen olisi menneiden hyvien mallien ja ohjelmien päivittäminen 2020-luvun nouseviin tarpeisiin.
  3. Valtion, alueiden ja kuntien rooli: valtion roolina olisi toimivien puitteiden rakentaminen omaehtoiselle ja alhaalta ylös kumpuavalle kehittämiselle. Maakunnan tai keskuskaupunkien tehtävänä taas olisi aluekehittämisen rahoitusvälineiden koordinointi. Kaupungit, kunnat ja paikat olisivat tekemisen solmukohtia, joissa kehitys jatkossakin tapahtuu.
  4. Vyöhykkeistyminen ja käytäväkehitys: tulevassa aluekehittämisessä korostuu käytävä- ja vyöhykekehittäminen: seutukaupunkien on tavalla tai toisella kytkeydyttävä näihin käytäviin sekä vyöhykkeisiin.
  5. Kasvun ja onnistumisten näkyväksi tekeminen: seutukaupunkien on kyettävä jatkossa panostamaan nykyistä enemmän ja näkyvämmin omaehtoiseen sekä muista riippumattomaan aktiivisuuteen, tekemiseen ja edunajamiseen.
  6. Toisen asteen yhteys: ammatillisen toisen asteen koulutuksen merkitys oletettavasti korostuu edelleen tulevaisuudessa osaavan työvoiman saannissa varsinkin valmistavan tuotannon ja palvelualojen keskittymissä. Kriittisin haaste liittyy työvoiman kohtaantoon.
  7. Seutukaupunkien yhteinen edun ajaminen: seutukaupunkien on jatkettava yhteistyötä ja kehitettävä itseään verkostojen kautta. Jatkossa on kyettävä muodostamaan selkeämpiä kumppanuuksia vaikuttamisen tueksi.

@HannuMuhonen: Lauri Ratian menetelmälle selvittää ongelmayhtiö kuiville löytyy tarvetta myös kuntakentällä. #kuntaliitto voisi ta… https://t.co/yqAKNyv0g8
10:24 AM Sep 15th

@annevuorinen1: RT @KallioMaarit: Lukusuositus, jos työvoimapula, kohtaanto-ongelma tai alan vetovoima askarruttaa. #seutukaupungit #ammatillinenkoulutus #…
7:27 PM Sep 14th

@SariGustafsson: RT @KallioMaarit: Lukusuositus, jos työvoimapula, kohtaanto-ongelma tai alan vetovoima askarruttaa. #seutukaupungit #ammatillinenkoulutus #…
3:21 PM Sep 14th

@KallioMaarit: Lukusuositus, jos työvoimapula, kohtaanto-ongelma tai alan vetovoima askarruttaa. #seutukaupungithttps://t.co/zanwEGaiLG
11:14 AM Sep 14th

@laitinen421: Tämä pop-aihe (#seutukaupungit) ei saisi mennä samaan lupausten viemäriin muun hallitushöhän kanssa. Pystyykö tuo j… https://t.co/Eg9ffjtTjr
9:38 PM Sep 13th